Kehäantenni keskiaalloille
Kehäantenni (loop-antenni) on ehkä yleisin sisäkäyttöön soveltuva vastaanottoantenni. Se on myös yksi varhaisimmista antennityypeistä, ja kaupallisia versioita onkin ollut olemassa radion alkuajoista lähtien. Monissa radioissa on kehäantenni ollut jopa valmiina, joko taustalevyyn kiinnitettynä tai radion koteloa kiertämässä.
Antenni koostuu virityspiiristä jonka muodostaa kela (kehä), säädettävä kondensaattori, sekä erillinen linkkikierros jonka kautta antenni liitetään radioon. Antennin mallilla ei ole juurikaan merkitystä vastaanottokäytössä, vaikka tästä varmasti onkin eriäviä mielipiteitä. Ympyrä, neliö, viisikulmio tai vastaavat geometriset muodot toimivat kaikki käytännössä yhtä hyvin. Ratkaisevaa on kuitenkin saada antenni virittymään halutulle taajuudelle tai taajuusalueelle. Me teemme keskiaalokehää, joten antennin pitäisi kattaa suurinpiirtein taajuusalue 500kHz-1700kHz. Internetissä on onneksi laskureita joilla on helppo arvioida millaisen antennin tarvitsee.
Tämä minun antenniversioni ei ole mitenkään uniikki. Ideoita olen kerännyt pikkuhiljaa kirjoista ja internetistä. Miksi muuttamaan jo hyväksi havaittuja ratkaisuja? Niinpä tein visiitin paikalliseen askarteluliikkeeseen ja mukaan tarttui 12mm pyöreää puurimaa, yksi korurasian aihio sekä koko joukko sekalaisia pienempiä puupaloja joille ajattelin olevan tarvetta. Näistä tulee antennin kehikko.
Langaksi valitsin 0.4mm lakattua kuparilankaa, koska se on helppoa käsitellä ollen kuitenkin vielä riittävän vahvaa ettei katkeamista pääse kovin helpolla tapahtumaan. Säätökondensaattorina on 2x500pF 3:1 välityksellä varustettu yksilö, joka on lojunut minulla romulaatikossa vuosia. Yleisesti ohjeissa esiintyvä 365pF kondensaattori ei riitä virittämään läheskään koko keskiaaltoaluetta. 1000pF riittää ja menee vähän ylikin, mutta sehän ei haittaa ollenkaan. Jonkinlainen välitys on myös mukava olla, sillä se helpottaa antennin virittämistä. Kannattaa myös muistaa, että teemme antennia vain vastaanottokäyttöön, joten kondensaattorin jännitteenkestolla ei ole mitään merkitystä ja edullisinkin malli kelpaa oikein hyvin.
Kehikon tekeminen oli todella helppoa. Työkaluiksi riitti mainiosti pieni saha, mittanauha ja liimaa. Minun puusepän taidot eivät olisi enempään riittäneetkään. Lankojen reiät porasin pienoisporalla 1mm terällä. Koska en pitänyt vähääkään puumateriaalin alkuperäisestä vaaleasta väristä, kaivelin kaapista osmo color pähkinäpuunväristä puuöljyä. Kaksi käsittelyä sillä ja kevyet välihionnat 1000 paperilla. Lopuksi vielä sipaisin pintaan liberonin puuvahaa jolla sain pienen kiillon puuosiin. Täytyy sanoa että onnistuin yllättävän hyvin. Pelkäsin että kehikosta ja kotelosta tulee lähinnä epäonnistuneen pintakäsittelyn näköinen, mutta kyllä tuo minulle kelpaa enemmän kuin mainiosti. Etenkin kun otetaan huomioon se seikka, että improvisoin ihan fiilispohjalta koko homman. Tätä suosittelen lukijankin tekevän. Kuten aiemmin sanoin, antenni voi olla lähes minkä muotoinen tahansa ja valmistettu mistä hyvänsä ei johtavasta materiaalista (puu, muovi, keramiikka, lasi...). Käytä mielikuvitustasi!
Minun oli pakko kokeilla antennia heti kun sain sen pysymään pöydällä pystyssä. Virittelin linkkikierroksen hauenleukapiuhoilla kiinni amatööriradiooni, ja aloitin ensimmäiset kokeilut. Ajattelin ensin että testaan vain virittyykö antenni koko keskialueelle, mutta eihän siitä mitään tullut. Meinasin pudota tuolilta kun kuulin miten voimakkaasti monet asemat kuuluivat. Selvästi kuultavia asemia oli koko bandi täynnä. Amatööriradion signaalimittarin mukaan voimakkaimmat asemat tulivat s9+30dB (suomeksi: aivan riittävän hyvin) ja jäinkin yöllä tunniksi kuuntelemaan saksalaista joululauluohjelmaa. Seuraavina iltoina jatkoin kuuntelua, ja pakko se on muutaman päivän (yön) kokemuksella sanoa että aivan mahtavaa! Olenhan minä lyhyitä aaltoja kuunnellut vaikka kuinka, mutta keskiaallot. Voi pojat. Se mistä old timer kuuntelijat aina puhuvat tyhjä katse silmissään. Se joka väittää ettei keskiaalloilla ole enää kuunneltavaa voisi tarkistuttaa kuulokojeensa paristot.
Onhan se varmasti ihan selvää ettei tällainen kehäantenni vastaa kunnollista ulkoantennia, eikä toimi vakavamielisimmän DX-kuuntelijan antennina ainakaan kovin pitkään. Mutta jos haluaa todella hyvin toimivan sisäantennin tai ulkoantenniin ei ole mahdollisuutta, kannattaa uskoa huhuja joihin liittyy sana kehäantenni. Ne ovat enimmäkseen totta. Kaiken lisäksi antenni on todella edullinen rakentaa. Puuosat maksoivat alle kympin. Lankaa oli jo valmiina, ja 100g rulla maksaa noin 6€. Kondensaattoreita saa esimerkiksi ebay:stä ajoittain erittäin pienellä rahalla. Karkeasti voisi sanoa että tällaisen antennin rakentaa alle kolmellakympillä. Riippuen tietenkin mitä kotoa löytyy valmiina ja millainen mielikuvitus rakentajalla on. Aikaa menee minimissään ehkä tunti, tai jos tekee huolellisesti ja joutuu odottelemaan esimerkiksi pintakäsittelyjen ja liimojen kuivumista saattaa mennä muutama päivä.
Raimo Mäkelä muuten sanoo "antenneilla aalloille" kirjassaan: "Mikäli antenni varustetaan voimakastehoisella antennivahvistimella, on se vastaanottoteholtaan kuin 200-300 metrinen pitkälankainen antenni, mutta monin verroin parempi."